Vuoden 2004 alussa julkaistu Dead Leaves on Tengen Toppa Gurren Lagannista, Panty and Stocking with Garterbeltistä, Kill la Killistä ja Cyberpunk: Edgerunnersista tunnetun animestudio Triggerin keulakuvahahmo Hiroyuki Imaishin ensimmäinen iso ohjaustyö, joka kertoo kahdesta muistinsa menettäneestä kapinallisesta. Kaunis Pandy ja televisiopäinen Retro aloittavat hetkellisen rötösten sarjan Tokiossa, kunnes jäävät kiinni poliiseille. Heidät passitetaan puoliksi tuhotussa Kuussa sijaitsevaan Dead Leaves -nimiseen vankilaan, jossa kaikki toiminta on tarkasti vartioitua ja pakollista – vessakäynnit mukaan lukien.
Jakaessaan erittäin intiimin hetken sellissään Retro ja Pandy aiheuttavat koko vankilan kattavan joukkopaon, jonka lopussa odottaa vapaus – tavalla tai toisella. Pako ei tule olemaan helppo, kun vastaan asettuu raudanluja vartija Galactica ja hänen kätyrinsä.
Dead Leaves on punkhenkinen taideteos, jonka juonenkuljetuksessa ei ole mitään järkeä. Asioita vain tapahtuu. Mutta juuri se tekeekin siitä hienon ja hämmästyttävän kokemuksen. Yhtenä hetkenä ollaan aiheuttamassa kaaosta Tokion öisillä kaduilla ja toisena ollaankin jo vankilassa pakkopaidassa suolihuuhtelussa. Sama pätee myös avainhahmoihin. Siinä kohtaa, kun on nähnyt Chinko Dorirun porapippeleineen tai Pandyn ja Retron lemmentuotteen elämän vilisevän kirjaimellisesti silmien edessä pyssyt kädessä, voi sanoa nähneensä jo kaiken.
Parasta tässä anime-elokuvassa on se, että siinä ei ikä näy sitten millään – paitsi huumorinsa osalta. Seksuaalissävytteinen huumori vanhenee todella huonosti ja tässä animessa sitä on jopa liiankin kanssa. Visuaalisesti elokuva tuntuu kuitenkin sellaiselta, joka olisi voitu tehdä tänä päivänä, ja se saa teoksen tuntumaan ajattomalta.
Elokuva on julkaistu Suomessa Pan Visionin toimesta vuonna 2005. Elokuvan rauhattomuus näkyi myös tekstityksissä, sillä osa dialogista jäi puuttumaan. Tämä voi johtua siitä, että suomenkielinen käännös on todennäköisesti tehty elokuvan englanninkielisen dubbauksen pohjalta. Erityisesti huomasin hymähteleväni niille hetkille, kun käännöksessä oli selkeästi otettu huomioon elokuvan ronski luonne ja alatyylin sanastoa viljeltiin aika reilulla kädellä. Voin kuvitella kääntäjän pyörittelemässä silmiään näille jutuille.
Vanhentuneesta huumorista huolimatta Dead Leaves kannattaa katsoa. Jos on nähnyt Hiroyuki Imaishin myöhempiä töitä ja pitää niistä, tulee hyvin suurella todennäköisyydellä viihtymään tämänkin parissa. Monia herran tavaramerkkejä on löydettävissä tästäkin elokuvasta.
