Hiro Kunimi on ollut koko elämänsä rakastunut baseballiin. Juuri ennen lukioon menoa hän kuitenkin loukkaa olkapäänsä ja päättää valita lukion, jossa ei ole baseball-kerhoa. Hiron lapsuudenkaveri Hikari sen sijaan käy toista lukiota ja kuuluu baseball-kerhoon yhdessä todellisen ässäpelaajan kanssa. Hikari toivoo, ettei Hiro olisi koskaan lopettanut harrastustaan. Toiveeseen vastataan pian, kun Hirokin päätyy erinäisten sattumusten kautta lopulta baseball-kerhon jäseneksi.
H2 on legendaarisen mangakan Mitsuru Adachin toiseksi myydyin mangasarja Touchin jälkeen yli 55 miljoonan kappaleen myynnillään. H2-mangaa julkaistiin Shounen Sunday -lehdessä 338 luvun verran vuodesta 1992 vuoteen 1999. Sarjasta on myös tehty Ashi Productionsin animesovitus, joka kesti 41 jaksoa vuodesta 1995 vuoteen 1996 eli vielä mangan julkaisun ollessa kesken.
Jos Adachin tuotokset ovat tuttuja, on tämänkin sarjan alkuasetelma ja teemat helppo arvata ennalta. Lukioelämä, mahdollinen romanssi sekä rakkaus baseballiin ovat siis näkyvästi esillä tässäkin sarjassa.
Ainakin ensimmäisten lukujen perusteella hahmokaarti vaikuttaa pitävän sisällään paljon muillekin mangoille tyypillisiä piirteitä: on lapsuudenystäviä, kömpelöitä tyttöhahmoja sekä pervoja poikahahmoja. Uskon, että tämä voi kuitenkin sarjan edetessä osoittautua mangan eduksi, sillä hahmoilla on todella paljon varaa kasvaa. Yhdessä hahmot luovat oikein mukavan ja helposti lähestyttävän joukon alusta alkaen. Hahmojen motivaatiot ovat ainakin pintapuolin hyvin esillä.
Ensimmäinen asia, joka tähän sarjaan tutustuessa todennäköisesti kiinnittää huomion, on mangan piirtotyyli. Adachin hyvin pelkistetty taide varsinkin hahmojen kohdalla voi laskea joidenkin lukijoiden mielenkiintoa; aluksi hahmoja on jopa vaikea erottaa toisistaan. Kun alkuvaikeuksista pääsee yli, on tästä simppelistä piirtotyylistä kuitenkin löydettävissä todella paljon kauneutta. Eritoten baseballiin siirryttäessä Adachin taide nousee uudelle tasolle ja on sujuvaa katseltavaa.
Niin taiteessa kuin H2:ssa muutenkin parasta ovat kuitenkin arjen tapahtumat. Adachi kuvaa aivan tavallisia pilviä tai pihakatua niin kauniilla tavalla, että sitä löytää itsensä jo etsimästä samanlaista kauneutta seuraavan kerran ulkona kävellessään. Ympäristön kuvaus myös tuo lukijan selkeästi lähemmäs sarjan hahmoja, mikä on omiaan nostamaan kiinnostusta jatkaa sarjan parissa.
H2 on tähänastisista ensilukaisuistani kenties vaikeimmin suositeltava pituutensa vuoksi, mutta sitäkin suuremmalla syyllä haluan sitä suositella. Jo ensimmäisen pokkarin luettuani tiedän, että tästä sarjasta voi kehkeytyä yksi ehdottomista suosikeistani.
Valitettavaa kyllä sarja ei ole löytänyt vielä kotiaan englannin- tai suomenkieliseltä mangakustantajalta, joten mangaa voi olla vaikea saada käsiinsä Suomesta käsin. Tämä ensilukaisu perustuu japaninkieliseen painokseen.