Twin Angels
Jumalaiset pyhäkkösiskot
90-luvun alkupuolella Pohjois-Amerikan anime-markkinat hakivat vielä muotoaan, ja nimikkeiden vähäisen määrän vuoksi julkaisijoilla oli nykyistä enemmän kanttia kokeilla kepillä jäätä. Hentai-osaston kysyntään vastasi ensimmäisten joukossa Twin Angels, joka esitteli Tenjin-jumalalle omistetussa shintolaispyhäkössä kasvaneet Amatsun kaksossiskot. Lukioikäiset pyhäkköneitsyet Ai ja Mai taistelivat paholaismaisen seksimaailman luomista yrittäviä demoneja vastaan kaikkiaan kymmenen OVA-jakson verran vuosina 1994-1997.
Twin Angelsin taustatarina, jossa taivaasta saapunut enkeli päätyy kalastajamiehen vaimoksi, ottaa vaikutteita kiinalaisperäisestä kansantarusta. Kalastaja varastaa lammessa kylpevän enkelin vaatteet, jolloin tämä ei voi enää palata taivaaseen. Naimisiinmenon jälkeen pariskunnalle syntyy kaksi tyttölasta, joiden sukulinjaan myös nyky-Japanissa asuvat Ai ja Mai kuuluvat. Isoäiti Genshu Amatsun opastuksella kaksoset jatkavat klaanin ikiaikaista velvollisuutta suojella Tenjin-jumalan jälkeläistä, jonka suonissa vertaa sekä jumalan että demonin verta.
Ylevän soturin sijaan Onimaru-niminen jälkeläinen on jotain ihan muuta. Pikkupojan näköinen, mutta silti erittäin viriili vipeltäjä keskittyykin lähinnä kuolaamaan siskosten ja näiden alushousujen perään sekä aiheuttamaan päänsärkyä henkivartijalleen Dekunobolle. Lihalliseksi alamaailmaksi kutsutussa rinnakkaisulottuvuudessa elävä Oniyasha Doji -demoni puolestaan haluaa Onimarun käsiinsä, jotta saisi valjastettua tämän demonisen puolen uuden uljaan seksiorgiamaailmansa luomiseen.
Viuhuvien lonkeroiden ohella Oniyasha Doji kätyreineen hallitsee muodonmuutostaidon ja mielenhallinnan, joilla hankitaan vahvistuksia Ain ja Main opiskelukaverien joukosta. Rivipahisten virkaa hoitavat klonkkumaiset jaki-demonit, joiden pääasiallinen tehtävä on noutaa pomoilleen naisseuraa ja hoitaa siinä sivussa myös tarvittavat alkulämmittelyt. Demonien kynsiin päätyykin iso liuta sivullisia naishahmoja sekä mielenhallintaa että lähinnä ajankuluksi tarkoitettua lisääntymisharjoittelua varten.
Sarjan julkaisuista vastasi vuosien varrella parikin eri amerikkalaisfirmaa. Soft Cel Pictures markkinoi kahta ensimmäistä jaksoa Twin Dolls -nimikkeellä, eikä sisältöä vaivauduttu sen kummemmin sensuroimaan. Dialogi tekstitettiin kursailemattoman ronskisti, ja eri lajien edustajien välistä lihallista vuorovaikutusta sai seurata ilman ikävästi näkymiä peittävää sumennusta. Erittäin alaikäisen oloisen, mutta alkuperäisen dialoginkin mukaan 18-vuotiaan Onimarun seksikohellukset jätettiin nekin alkuperäiseen asuunsa.
Kun Anime 18 julkaisi loput kahdeksan jaksoa, nimi vaihtui Twin Angelsiin ja koulupukuja käyttävät sisarukset vanhennettiin kertaheitolla yliopisto-opiskelijoiksi. Sarjan alussa näytettiin myös infolaatikko, jossa kaikki sarjan hahmot julistettiin vähintään 19-vuotiaiksi. Rankin sensuuri kohdistui Onimarun touhuihin, ja eriasteista nakuilua päätyi pimentoon noin 20 minuutin verran. Saksimisen takia juonenkuljetus menee välillä oudoksi, kun Onimaru lähinnä juoksee Ain ja Main perässä pitkin maita ja mantuja.
Humoristisiksi tarkoitettujen seksikohtausten poistaminen vaikutti osaltaan siihen, että sarja muuttui loppua kohden ilottomammaksi ja yksitoikkoisemmaksi. Tarinankerronta tosin laiskistui muutenkin sarjan edetessä, jolloin aikuismaisen isosisko Ain ja helposti luokkakaverien vietävissä olevan Main erilaiset luonteet jäivät lopulta lähes kokonaan taka-alalle. Hahmokaartia olisi myös kannattanut laajentaa sarjan edetessä, sillä kaikki Tenjin-leirin jäsenet nähdään jo ensimmäisessä jaksossa, kun taas astetta monipuolisemmin roolitettu lihallinen alamaailma kierrättää jaki-laumojaan kyllästymiseen asti.
Parhaimpina hetkinään sarja onnistuu herättämään nostalgisen kaipuun lonkerogenren kultakaudelle.
Äkkiseltään katsottuna Twin Angels tuo vahvasti mieleen Toshio Maedan mangaan perustuvan La Blue Girlin, sillä tekijöistä löytyy sama ohjaaja, tuottaja, hahmosuunnittelija, tuotantoyhtiö ja tietysti Kappei Yamaguchi, joka ääninäyttelee molemmissa sarjoissa hyvin samantyylisen hukkapätkän roolin. Rinnakkaisulottuvuuden pahisten ohella kummankin tuotoksen pääosassa on mummoikäisen mentorin koulima ja suurta vastuuta harteillaan kantava teinityttö tai kaksi, ja koomisena kevennyksenä kestokiimainen pikkumies.
Twin Angelsin shintolaisulottuvuudet ja menneiden aikojen legendat kätkevät kuitenkin alleen hyvin suoraviivaisen hentai-sarjan, jonka useimmissa jaksoissa demonit koettavat siepata Onimarun lihalliseen alamaailmaan ja suorittaa rituaalinsa loppuun. Alkupään jaksot ovat vielä melko kepeää kouluympäristöön sijoittuvaa menoa, jossa Ai ja Mai kohtaavat lyhyiksi tuttavuuksiksi jääviä viikon lonkerohirviöitä. Genreään herkullisen oivaltavasti parodioivaan La Blue Girliin verrattuna Twin Angelsin pohjavire pysyy kuitenkin koko ajan selvästi vakavamielisempänä.
Ero Twin Dolls– ja Twin Angels -jatkumoiden välillä on silti huomattava, sillä sarjan päättävät neljä viimeistä jaksoa ovat puuduttavan totista torvensoittoa. Taistelussa kaatuvien hyvisten perään kyynelehditään minuuttitolkulla. Puolustuskyvyttömien sankarittarien sadistinen piinaaminen alkaa sekin nopeasti tympiä. Onimarun poistetut edesottamukset olisivat epäilemättä piristäneet ja keventäneet kokonaisuutta, vaikka lyhyenläntä veitikka viettääkin suurimman osan ruutuajastaan hidasälyisen, mutta naisenkipeän jättidemonin hahmossa.
Twin Angels -saaga vaatii kokoisuutena hieman sulattelua, koska napakymppien ja hutilaukausten määrä jakautuu paikoitellen pelottavan tasaisesti. Kuten La Blue Girl osoitti, kannattaa tämän lajityypin hentai-animet toteuttaa mieluummin pilke silmäkulmassa kuin otsa rypyssä. Freudilaisella genitaalisymboliikalla sisustetussa luolassaan majailevan lonkeropäisen ja kehonrakentajan fysiikalla varustetun demonin suunnitelma oman seksiorgiauniversumin luomisesta ei vain toimi vakavasti otettavana juonikuviona.
Toki sarjaa katsoessa voi hihitellä juuri edellä mainitun kaltaisille tahattoman koomisille yksityiskohdille, mutta tiedostavampi parodinen ote olisi tehnyt lopputuloksesta vielä viihdyttävämmän. Sensuuria voidaan syyttää ainakin osittain, sillä juuri kaksi leikkaamattomana julkaistua ensimmäistä jaksoa tarjoavat onnistuneimman yhdistelmän hykerryttävän tuhmaa komediaa ja mallikkaasti animoitua lonkeroerotiikkaa. Taistelukoreografioiden uusiokäytön ansiosta sulavimmat liikehdinnät säästettiin tietysti seksikohtauksiin.
Parhaimpina hetkinään sarja onnistuu herättämään nostalgisen kaipuun lonkerogenren kultakaudelle, mutta myös huokuu hukattua potentiaalia. Ilman Onimaru-sensuuria ja lässähtäneitä loppujaksoja Twin Angels nousisi yhdeksi 90-luvun klassikoista, mutta tällaisenaan lopputulos kipuaa vain nippa nappa plussan puolelle. Jotain sarjan historiallisesta merkittävyydestä kertoo kuitenkin se, että virallisen mangaversion puuttumisesta huolimatta Ain ja Main seikkailut ovat innoittaneet doujinshi-porukoita vielä pitkälti 2010-luvun puolelle asti.
Teksti: Samuli Paanala