Ranobet ovat paras porttihuume saada mangaa lukeva ihminen lukemaan vähemmän visuaalista kirjallisuutta. Kirjat noin muutenkin ovat hyvä tapa saada mielikuvitus laukkaamaan, oli ikä mikä tahansa.
Oma mielikuvitukseni alkoi kuvittaa lukemaani tekstiä, kun uppouduin suomalaisen Mae Korvensivun kirjoittaman synkän The Memoirs of a Public Enemyn maailmaan. Hän on julkaissut sarjaa jo kaksi kirjaa ja lähetti ystävällisesti Animen verkkotoimitukselle toisen kirjan arviotekstiä varten. Kiitos siitä.
Mae Korvensivu on suomalainen sarjakuvataiteilija, jonka aiempiin töihin kuuluu muun muassa ensimmäinen suomenkielinen neliosainen mangasarja Clownfish Twister. Tämän lisäksi hän on kunnostautunut myös herrasmiestaiteen piirtäjänä, eli kansankielellä hentai-artistina. Hänen töihinsä voi tutustua osoitteessa MaeMaeComics.com.
The Memoirs of a Public Enemy on Korvensivun toinen ranobetyö, ensimmäisen ollessa aikuisempaan makuun soveltuvaa kirjallisuutta. Hän sai idean lähteä toteuttamaan teosta japanilaisten kustantamojen inspiroimana, sillä hänelle sanottiin, että hänen pitäisi tehdä jotain ”tavallista”. Japanilainen anime- ja mangakulttuuri alkaa koko ajan mennä kaupallisempaan suuntaan ja tämän takia erityisesti tuntemattomilta artisteilta halutaan, että he tekevät jotain tuttua ja turvallista, jotta myynti on taatumpaa. Korvensivu päätti tehdä isekai-genreä edustavan novellin, josta tuli hänen sanojensa mukaan ehkä hieman tyylilajilleen epätyypillinen ja hyvin kitkerä teos, sillä hän alkoi vuodattaa siihen vihaa ja piinallisia ajatuksia. Ja se kyllä näkyy myös lukijalle.
Kun aloin lukea The Memoirs of a Public Enemyä, se alkoi hyvin nopeasti. Kirja ei kauaa aikaile repäistessään lukijansa mukaan synkkään seikkailuun ja asettaen hänet kuolemansairaan antisankarin saappaisiin. Se ei myöskään kaunistele väkivallantekojaan, mikä käy selväksi heti ensimetreillä. Kuolema ja katkeruus ovat jatkuvasti läsnä, eikä valoa tunnelin päässä tunnu näkyvän missään viikatemiehen niittäessä satoaan jo ensimmäisistä sivuista lähtien. Ja tämä oli vasta pintaraapaisu tarinan synkkyyteen.
Vaikka teoksen isekai-asetelma onkin sen tyylin huomioon ottaen tuttu anime- ja mangakulttuuria tuntevalle, tuo sarjan katkeruus mieleen hieman sävyjä Suomesta ja meidän todellisesta luonteestamme.
Pääosin slice-of-lifeä ja komediaa luonut Mae Korvensivu itse on sanonut, että hänellä ei ollut yhtään uskoa siihen, että tällainen vakavampi ja pimeämpi maailma voisi ihmisiä oikeasti kiinnostaa ja osaisiko hän sellaista itse toteuttaa. Sarjan ensimmäinen kirja toimii hyvin tutustumisreissuna tähän synkkään maailmaan ja myös yksittäisenä tarinana. Positiivisen vastaanoton ja palautteen myötä Korvensivun usko maailmaansa on kehittynyt. Tämä on saanut hänet kirjoittamaan ja julkaisemaan sarjaan jo toisen osan. Artikkelia kirjoittaessa kolmas osa on jo hyvässä vauhdissa työn alla. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä näissä muistelmissa tapahtuu seuraavaksi.
Jos artikkelin lukenutta alkoi kiinnostaa The Memoirs of a Public Enemyn synkät muistelmat, sarjaa voi ostaa kirjoina Mae Korvensivun omilta sivuilta, tapahtumien myyntipöydältä tai siihen voi tutustua lukemalla sarjaa verkosta jossa sitä julkaistaan pieninä paloina.
