Masamune Kikuiri on vähäeleinen 14-vuotias poika, jota pidetään naisellisena pitkien hiustensa takia. Eräänä tavallisena päivänä hänen kotikaupunkinsa metallitehtaalla räjähtää ja kaikkien asukkaiden elämä muuttuu kertaheitolla. Kaupunki joutuu välitilaan, jossa kukaan ei enää vanhene ja josta kukaan ei voi lähteä. Samalla tehdas jatkaa toimintaansa kuin itsestään ja tehtaan johtaja palvoo konetta jumalana yrittäen pitää kaupunkilaiset kurissa ja mahdollisimman muutoshaluttomina. Asukkaille selitellään, että ulos johtava vuoristotunneli on romahtanut ja merivirrat estävät ulospääsyn. Kaupungin rajat alkavat kuitenkin rakoilla, kun Masamune tapaa tehtaan rakenteissa asuvan villiintyneen pikkutytön.
Mari Okadan ja studio MAPPAN Maboroshi (Alice to Therese no Maboroshi Koujou, 2023) tuli katsottavaksi Netflixiin tämän vuoden tammikuussa saatuaan ensin jokseenkin vaimean vastaanoton kotimaansa lippuluukuilla. Okada on jo profiloitunut käsikirjoittaja, joka muistetaan muun muassa Anohanasta ja Toradorasta. Ohjaajana hän on loistanut aikaisemmin elokuvan Maquia: When the Promised Flower Blooms parissa. Maboroshissa hahmosuhteet ja tunnetilat eivät valitettavasti tunnu yhtä kehittyneiltä ja syvällisiltä. Elokuva alkaa palapelimaisesti, mutta alkaa jossain vaiheessa tempoa eteenpäin siihen malliin, että mysteerin ratkeaminen ei enää tunnu kovin palkitsevalta. Animaatio on taidokasta katsottavaa ja tunteikkaitakin hetkiä nähdään, mutta peruskaava tuntuu tutulta ja pureskellulta. Fiktiivinen pikkukaupunki olisi voinut tuoda elokuvaan lisäkiinnostavuutta, jos lokaation erikoispiirteisiin olisi kiinnitetty enemmän huomiota. Hahmokaartikin kaipaa särmää, vaikka mitään Twin Peaksin kaltaista ei kukaan tämän tehdaskaupungin koululaisilta odotakaan.
Maboroshin kiinnostavin elementti on se, että se pohjimmiltaan pandemia-ajan elokuva, vaikka maskeja ei näy. Eristyksessä elävät kaupunkilaiset joutuvat hyväksymään uuden normaalin ja elämään jatkuvassa varovaisuudessa. Maailma on pysähtynyt paikoilleen ja kaikki odottavat tilanteen päättymistä, loppua joka ei välttämättä koskaan koita. Kuten muutkin, Masamune joutuu täyttelemään itseseurantalomakkeita, jotta ei muuttuisi liikaa ihmisenä sulun aikana. Muutosta pidetään vaarallisena. Kaikki ihmissuhteita, harrastuksia ja tulevaisuuden unelmia myöten on pidettävä mahdollisimman samana. Vaaroja ja konflikteja välttelevässä japanilaisessa yhteiskunnassa tämän voi toki liittää moneen muuhunkin näkökulmaan, mutta yhtä kaikki mahdollisuudesta vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa tulee elokuvan edetessä tärkeä teema.
Elokuvan trailerin voit katsoa alta.