Syksyn kylmenevät illat ovat otollisinta aikaa kauhutarinoille. Onkin osuvaa nostaa yksi genreä edustava vähemmän tunnettu animesarja vaihtoehtoiseksi katsottavaksi viileneviin iltoihin.
Natsuhiko Kyougoku on 61-vuotias japanilainen kirjailija, jonka tarinoita on sovitettu moneen erilaiseen muotoon. Yksi hänen tunnetuimpia kauhutarinoitaan on Mouryou no hako, josta on tehty vuonna 2008 13-osainen animesarja. Tämän lisäksi hänen lyhyttarinakokoelmansa The Wicked and The Damned: Hundred Tales of Karma (Kousetsu hyaku monogatari) on sovitettu vuonna 2003 julkaistuksi 13-osaiseksi animesarjaksi nimeltä Kyougoku Natsuhiko kousetsu hyaku monogatari, joka länsimaissa tunnetaan nimellä Requiem from the Darkness. Osa näistä sarjassa esiintyvistä lyhyttarinoista on julkaistu englanniksi luettavassa muodossa.
Requiem from the Darkness lienee erityinen tapaus pohjoismaissa, sillä FutureFilm on julkaissut sarjan suomenkielisenä DVD-julkaisuna lisänimellä Tarinoita pimeän rajamailta. Tätä kautta törmäsin itse sarjaan ensi kertaa. Jos monipuolisempi katsaus pohjoismaisiin anime-DVD-julkaisuihin kiinnostaa, käännä katseesi Anime-lehden tulevan numero 141 suuntaan.
Requiem from the Darknessin keskushenkilönä toimii Edo-kaudella elävä lastenlorujen kirjoittamiseen kyllästynyt kirjailija Momosuke, joka haluaisi kirjoittaa 100 kummitustarinaa sisältävän kauhukirjan. Tämä saa hänet matkustamaan erilaisiin paikkoihin myyttien ja legendojen perässä. Matkallaan hän tapaa kolmen etsivän muodostaman Ongyou-ryhmän, joka on niin ikään myyttien ja legendojen perässä paljastaakseen niiden todellisen luonteen ja niiden takana olevien henkilöiden sydänten pimeyden. Heidän kauttaan myös Momosuke saa nähdä tarinoiden takana olevan synkkyyden kaikessa julmuudessaan.
Kun etsii katsottavaa kauhuanimea, tämä sarja ei välttämättä löydy yleisimpien suositusten listalta. Yleensä mainintoja saavat Yami Shibai, Another, Elfen Lied, Higurashi ja ehkä nykyään myös Dark Gathering. Syy sarjan puuttumiseen suosituksista löytyy heti kun sen näkee: sarja on erittäin rujo. Sen rujossa ulkoasussa on silti jotain charmikasta, sillä se yhdistää nerokkaasti 2000-luvun alun rumaa 3D-animaatiota miellyttävän 2D-animaation kanssa. Erityisesti vahvojen vaaleiden ja tummien sävyjen käyttö tuo sarjaan tunnelmaa, ja ne sopivat hyvin yhteen sarjan synkkien tarinoiden kanssa. Sama sävyjen käyttö tekee sarjasta myös hyvin sensuellin, joka on sarjan luonteen huomioiden todella poikkeuksellista.
Vaikka tämä onkin sadasta kauhutarinasta kertova sarja, tullaan sarjan aikana näkemään niistä 12, viimeisen ollessa kaksiosainen finaali. Sarjan episodimainen rakenne tekee siitä helpon katsottavan ja keskeiset hahmot tuovat siihen jatkuvuutta. Tarinat ovat mielenkiintoisia ja ne muuttuvat synkemmiksi ja mielenkiintoisemmiksi edetessään. Tarinoita kuullaan niin morsiamia tappavasta Pajunaisesta, ”tanssivista” päistä kuin monen naisen hengen riistäneestä Katabiran risteyksestä – näin muutamia mainitakseni.
Requiem from the Darkness on sarja, jolle kannattaa rujoudestaan huolimatta antaa mahdollisuus. Se on tunnelmallinen ja se käsittelee aiheita, joita ei välttämättä heti kokisi tavanomaisiksi kauhusarjoissa. Se ei kuitenkaan kaunistele väkivallantekojaan, joten se ei sovellu kaikista herkimmille eikä todellakaan nuorimmille animen ystäville. Halloweenin sekä kauhuteemaisten iltamien viettoa varten tämä sarja on kuitenkin täydellinen.