Totsuko (Sayu Suzukawa) on synesteetikko, joka kokee ympäröivät ihmiset väreinä. Hieman sisäänpäin kääntyneen oloinen tyttö puhkeaa kukkaan, kun hän tutustuu kitaristi Kimiin (Akari Takaishi), jonka sininen väri kiehtoo häntä. Totsuko saa kerättyä rohkeutensa kutsua Kimin mukaan bändiin valehtelemalla osaavansa soittaa pianoa. Käynnistyy matka, jonka loppukaneetti on väistämättä se, että ehkä oikea musiikki olivatkin ne ystävät jotka saimme matkan varrella. Mutta se matka on kaunis.
© 2024 The Colors Within -tuotantokomitea
Mukaan bändiin liittyy myös mahdollisesti animehistorian pehmoisin poika Rui (Daisei Kido). Eteerinen musiikkia rakastava poitsu asuu saarella ja kapinoi äitinsä hänelle petaamaa lääkäriuraa vastaan. Rui tykkää käyttää vaaleanpunaisia röyhelöpaitoja ja jammailla syntikalla ja thereminilla. Laatikosta ja antenneista koostuvaa ujeltavaa soitinta ei liene japanilaisessa viihteessä vielä nähtykään, ja se tuo kieltämättä kivan vivahteen elokuvan musiikkiin. Elokuvan jälkeen vierailemassani United Cinemas Sapporo -teatterin myymälässä juuri Ruin akryylistandit olivat loppuunmyyty, kun taas Totsukon ja Kimin faniesineitä oli vielä runsaasti jäljellä. Tehkää tästä omat päätelmänne.
© 2024 The Colors Within -tuotantokomitea
Nagasakissa sijaitsevaan katoliseen sisäoppilaitokseen sijoittuvat tapahtumat liittyvät osaksi Totsukon hiljaista kapinaa, joka on kuitenkin laadultaan yhtä pehmeää kuin tyttö itse. Tarina onkin kaikilla mahdollisilla tavoilla hyvin kiltti, ja sen keskiössä oleva Tatsukon ja Kimin suhde on täysin katsojasta riippuen tulkittavissa ihastukseksi tai tyttöjen väliseksi ystävyydeksi. Elokuvasta puuttuvat japanilaisen melodraaman maneerit täysin, eikä se tarjoile jännittäviä juonenkäänteitä. Sen sijaan The Colors Within on suloinen kuvaus nuoruudesta, jossa päähenkilöt oppivat lempeästi asettamaan rajat auktoriteeteille ja kasvamaan isoiksi. Sisäoppilaitoksen nunnatkin ovat autoritäärisiä korkeintaan sillä tavalla kuin mukavat vanhemmat voisivat olla.
© 2024 The Colors Within -tuotantokomitea
Elokuvan visuaalit toimivat, ja se on ihastuttavan pastellinen kokonaisuus. Ohjaaja Naoko Yamada on kertonut halunneensa käyttää liikettä, väriä, ääntä ja kaikkia animaation mahdollisuuksia täysillä ja se pelaa yhteen hienosti elokuvan tavoitteiden kanssa. Synestesian kuvaus animaation voimalla pystyy vaikuttamaan katsojaan paljon enemmän, kuin mitä näytelty elokuva voisi tehdä. Elokuvahistoriassa paljon kömpelömpää toteutusta on nähty esimerkiksi vuoden 1963 tsekkiläisessä fantasiakomediassa Kun kissa tulee (Až přijde kocour), jossa aurinkolaseja käyttävä kissa muuttaa ihmiset todellisten väriensä kaltaisiksi. Kuulostaa kovin Ghibliltä, mutta ei toimi. Onneksi meillä on animaatio-elokuvia.
© 2024 The Colors Within -tuotantokomitea
The Colors Withinin loppukohtaus on jakanut mielipiteitä. Pitkien kohtausten, K-On!:in ja synapopin ystävät tulevat sitä todennäköisesti rakastamaan, mutta konserttiloppu ei toimi kaikille. Elokuvan musiikki on onneksi aina hyvää, onhan sitä ollut tuottamassa timanttinen Kensuke Ushio (Devilman Crybaby, Ping Pong the Animation). Erityisesti Sui kin chi ka moku dotten amen ansaitsee kunniamaininnan ehtana korvamatona.
Kehuttu elokuva on saanut animaatio-elokuvan pääpalkinnon Shanghai International Film Festival- ja Asia Pacific Screen Awards -festivaaleilla, ja se on harkinnassa ehdokkaaksi Oscar-gaalan parhaan animaatioelokuvan kategoriaan. Suomen levityksestä tai saapumisesta suoratoistopalveluihin ei valitettavasti vieläkään ole tietoja. Euroopassa The Colors Withinin levittäjänä toimii Anime Ltd.
