Torako Koshi on täydellinen kympin tyttö, joka tekee kaikkensa salatakseen synkän menneisyytensä. Hän on entinen yankii eli pahennusta kuuliaisissa kansalaisissa aiheuttava nuorisojengiläinen. Torakon uusi huoliteltu elämä muuttuu täysin, kun hän näkee koulumatkalla tytön roikkumassa sähkölinjoista… sarvistaan. Kummallinen peuratyttö paljastuu Nokotaniksi, uudeksi vaihto-opiskelijaksi, joka tuntuu yllättäen tietävän kaiken Torakon jengimenneisyydestä. Sarjan keskeiseksi arvoitukseksi nousee se, onko tämä sarvipää oikeasti peura vai sittenkin koulutyttö. Absurdi tilanne hämmentää Torakoa entisestään, kun hänen luokkakaverinsa eivät tunnu huomioivan Nokotanin peuramaisia piirteitä mitenkään.
WIT Studion uusi sarja My Deer Friend Nokotan perustuu Oshioshion mangaan. Japaniksi sarja kulkee leikkisällä nimellä Shikanoko nokonoko koshitantan, joka kääntyy vapaasti ”peuratyttö vaanii häikäilemättömästi tilaisuuttaan kuin tiikeri”. Sarjan tekijät ovat tehneet paljon töitä sen ennakkomarkkinoinnin parissa, ja absurdismia pursuavat trailerit ja lyhytvideot ovat tehneet Nokotanista pienen viraalin hitin jo ennen ensimmäisen jakson julkaisua.
Huipulta on helppo tulla alas kovaa. Ensimmäinen jakso ei vielä täysin onnistu lunastamaan rakennettuja lupauksia. Korkeaoktaanisen trailerin tahti on typistetty hyvin verkkaiseksi, ja jakson huumori perustuu pääosin junnaavan tuntuisille keskusteluille. Vitsiä Torakon jengimenneisyydestä ja neitsyydestä venytetään ja vanutetaan, ja kaksikon sanailutilanteet tuntuvat useimmiten pitkitetyiltä ja ennalta-arvattavilta. Lisäksi sarjassa on paljon sanan shika (peura) ympärille rakennettuja sanaleikkejä, jotka eivät aina avaudu ilman japanin kielen ymmärrystä. Crunchyrollista katsotun jakson tekstitykset olivat ainakin julkaisupäivänä 7. heinäkuuta hutaistun oloiset, ja sosiaalisen median palvelu X:ssä heräsi jopa keskustelua siitä, onko ne luotu tekoälyllä.
© Oshioshio / Kodansha / My Deer Friend Nokotan -tuotantokomitea
Keskinkertaisista sanaleikeistä ja ivailusta huolimatta sarjan absurdistisissa ja surrealistisissa piirteissä on vielä nähtävissä potentiaalia, sillä sen paras vitsi piilee siinä, että kouluun on tullut peuratyttö, jonka omituisuutta muut eivät tunnu noteeraavan. Nokotanista tulee Torakolle eräänlainen painajainen, jota vain hän yksin elää läpi. Itse olisin kuitenkin kaivannut sarjan animaatiosta ja rytmityksestä enemmän tukea sen kummalliseen tunnelmaan sekä rutkasti lisää visuaalisuuteen perustuvaa huumoria, vaikka esimerkiksi tapahtumia selittämättömästi sivusta seuraavat 3D-peurat ovatkin hauska elementti.
© Oshioshio / Kodansha / My Deer Friend Nokotan -tuotantokomitea
Jos ei muuta, niin sarja toiminee loistavana mainoksena Naralle, jonka moni tuntee vapaana kulkevista peuroistaan ja harvempi siitä, että se on toistuvasti ollut Japanin köyhimpien prefektuurien joukossa. Turistitkaan kun eivät välttämättä jätä alueelle juuri peurakakkusten hintaa enempää rahaa. Tämän herkun valmistukseen paneutuu myös My Deer Friend Nokotanin lopputunnari, joka on lakonisuudessaan loistavan outo – vastaavaa huumoria myös itse sarja kaipaisi kipeästi lisää.
