Alkuperäinen Luigi’s Mansion 2 (Yhdysvalloissa Luigi’s Mansion: Dark Moon) ilmestyi Nintendo 3DS-konsolille vuonna 2013. Nyt Nintendo on tuonut Next Level Gamesin kehittämästä pelistä parannellun HD-version Switchille. Peli on jatkoa vuonna 2001 GameCubelle julkaistulle Luigi’s Mansionille, ja sarja sai jatkoa Luigi’s Mansion 3:n muodossa vuonna 2019.
Luigi’s Mansion 2:n tarina alkaa, kun edellisestä pelistä tuttu pahis King Boo särkee Evershaden laaksossa kumottavan Dark Moonin sirpaleiksi. Tämän seurauksena laakson hyväntahtoiset aaveet muuttuvat vihamielisiksi ja ympäristöön laskeutuu paksu sumu. Aaveiden kanssa sopuisasti elellyt professori E. Gadd linnoittautuu bunkkeriin. Hän kutsuu paikalle Luigin ja teleporttaa tämän tutkimaan laakson kartanoita ja etsimään kaikki viisi kuunsirpaletta. Avukseen Luigi saa Poltergust 5000 -imurin, jonka sisään hän voi imaista niin aaveita kuin erilaisia esineitäkin aina kolikoista verhokankaisiin. Aaveet täytyy ensin jäädyttää paikalleen taskulampulla ja heikentää ne sitten vetämällä vastakkaiseen suuntaan aaveiden pyristellessä karkuun. Lisäksi kartanoissa on näkymättömäksi muutettuja esineitä, jotka saa jälleen näkyviksi valaisemalla niitä Dark-Light-laitteella. Yhteydenpitoon professorin kanssa Luigi saa DS- eli Dual Scream -laitteen. Luigin täytyy koluta kartanot läpi löytääkseen avaimia, aaveiden varastamia esineitä ja jopa maalauksiin vangittuja ystäviä. Kunkin kartanon lopussa odottaa pomotappelu, jonka voitettuaan Luigi saa haltuunsa Dark Moonin sirpaleen.
Vaikka Luigi’s Mansion 2 sijoittuu kummituskartanoihin, kauhupeliksi sitä ei voi kutsua, vaan yleisvire on lähinnä sympaattinen ja kepeä. Arkajalka Luigi pelkää luultavasti enemmän kuin pelaaja, ja sankarin reaktiot kuumottaviin tilanteisiin ovat hauskoja. Pienet yksityiskohdat, kuten taustamusiikin mukana hyräily ja säpsähdykset tekevät Luigista hyvin eläväisen hahmon. Yleisestikin pelin äänimaailma on onnistunut, sarjakuvamaisella tavalla aavemainen. Professori E. Gaddin ”suku suku” ja ”tsatsa tsatsa tsatsa” -tyyppisistä hokemista muodostuva siansaksakieli on niin ikään huvittavaa. Eikä sovi unohtaa aaveista suloisinta, Polterpup-koiraa. Parannellut grafiikat saavat pelin näyttämään miellyttävän kirkkaalta ja selkeältä suhteellisen pienillä muutoksilla.
Peli on tehtäväpohjainen, ja samaan kartanoon pitää palata suorittamaan useampia tehtäviä. Pelaaja palkitaan tähdillä muun muassa sen perusteella, kuinka paljon aikaa tehtävän suorittamiseen kului ja kuinka paljon kuntoa Luigi menetti. Tämä on kenties pelin turhauttavin ominaisuus, sillä samalla peli kannustaa tutkimaan jokaisen huoneen lattiasta kattoon, jotta kaikki salaisuudet ja ovelasti piileskelevät Boot löytyvät. Mikä pahempaa, peliä ei voi tallentaa kesken tehtävän, joten pidemmätkin tehtävät on suoritettava kerralla tai jätettävä peli käyntiin tauon ajaksi. Parhaiten Luigi’s Mansion 2 sopiikin nautittavaksi pieninä palasina ahmimisen sijaan. Tallennuspaikat ja vapaus tutkiskella kartanoita omaan tahtiin saattaisivat tehdä pelikokemuksesta vielä miellyttävämmän, sillä loppupuolen haastavampien tehtävien aloittaminen uudestaan alusta tuntuu masentavalta. Onneksi kartanoihin on kuitenkin piilotettu kultaisia luita, jollaisen löydettyään Luigi voi herätä kerran henkiin tehtävän aikana.
Vaikka Luigi’s Mansion 2 tarjoaa haastetta erityisesti loppumetreillä, peli sopii hyvin myös satunnaisille pelaajille yksinkertaisten mekaniikkojensa ansiosta. Luigin eri ”aseita” oppii käyttämään melko intuitiivisesti, tosin ainakaan Switch Litellä kontrollit eivät ole aina parhaat mahdolliset: esimerkiksi taskulamppua on välillä hankala kohdistaa oikein. Pelin lopussa sai todella kurittaa peukaloaan ohjaustatilla, joten tuskaa vähentääkseen on suositeltavaa päivittää Poltergust-imuri täyteen tehoonsa aarteita keräämällä.
Kokonaisuudessaan Luigi’s Mansion 2 HD on oikein viihdyttävä pikku peli, jonka pelaa läpi noin 20 tunnissa. Ongelmanratkaisutehtävät ovat sopivan haastavia, ja salaisuuksien löytäminen yllättävistä paikoista palkitsee huolellisen tutkiskelijan. Innokkaimmat pelaajat voivat palata jo suoritettuihin tehtäviin etsimään kaikki Boot kustakin kartanosta, jolloin avautuu uusi bonustaso, tai kokeilla ScareScraper-nimistä moninpelitilaa. Tämä vaatii joko ystävän, jolla on oma kopio pelistä, tai Nintendo Online -tilauksen verkossa pelaamiseen. Itse en päässyt moninpelitilaa kokeilemaan, mutta sen luulisi tarjoavan runsaasti hauskoja lisätunteja mieleenpainuvan pelin parissa.
Kiitokset arvostelukappaleesta Nintendo Suomen viralliselle jakelijalle Bergsalalle.
