On vuosi 1907. Venäjän–Japanin sodan veteraani Saichi Sugimoto tulee sattumalta tietoiseksi Hokkaidolle kätketystä kulta-aarteesta, kun hän jututtaa joen varrella tapaamaansa juoppolallia. Pirstaloitunut kartta aarteen luokse on tatuoitu joukkoon alueella rymyäviä vankikarkureita, samalla kun kuviot tehnyt salaperäinen päämies pysyttelee visusti vankilan varjoissa. Sugimoton etsiessä lisää johtolankoja hän joutuu karhun hyökkäyksen kohteeksi, mutta hänet pelastaa neuvokas ainutyttö Asirpa. Kaksikko päättää ryhtyä kultajahtiin yhdessä, sillä Asirpan isän menneisyys linkittyy tapaukseen. Heillä riittääkin tekemistä, sillä aarteen perässä on myös monenkirjava joukko mahdollisimman vinksahtaneita hahmoja, niin sotilaita kuin siviilejä.
Shigeaki Kubon ohjaama näytelty Golden Kamuy -elokuva sai ensi-iltansa Japanissa 19. tammikuuta ja on nyt katsottavissa myös Netflixissä suomenkielisillä tekstityksillä. Elokuva perustuu Satoru Nodan mangaan, joka on aiemmin saanut vuonna 2018 alkaneen animesovituksen. On jo vahvistettu, että elokuva tulee saamaan jatkoa televisiosarjana samalla näyttelijäkaartilla ja tuotantotiimillä. Se näkyy elokuvassa tehdyissä ratkaisuissa hyvässä ja pahassa.
© Satoru Noda / Shueisha / Golden Kamuy -elokuvan tuotantokomitea
Golden Kamuy -elokuva seuraa tarkasti animen ensimmäistä kautta. Valitettavasti uskollinen mangan ja animen sovittaminen ei ole koskaan kovin elokuvallista, eikä toteutus palvele tätäkään kokonaisuutta. Eniten kolhuja on ottanut Sugimoton ja Asirpan välisen suhteen kehittyminen elokuvan ensimmäisellä alkupuoliskolla. Hahmot eivät juurikaan pysähdy miettimään, miten ja miksi heistä tulee partnereita, sillä elokuvaformaatissa siihen ei ole aikaa. Pian ollaan jo menossa täyttä häkää eteenpäin kohti Otarua. Elokuvan rytmitys tuntuu toisinaan armottomalta.
Visuaalinen ilme ja jälki on sekin harmillisen epätasaista. Esimerkiksi Venäjän–Japanin sodan aikaisiin taistelukohtauksiin on haukattu turhan iso skaala, eivätkä tehosteilla luodut laajakuvat taisteluista tai tykeistä näytä kovin mairittelevilta. Lisäksi kohtausten valotus ja väritys hyppii välillä jopa yksittäisten leikkauksien välissä, mikä on johtanut varsin kirjavaan lopputulokseen. Toisinaan pölhöt erikoistehosteet toki naurattavat hyvällä tavalla, kuten tämänkaltaiseen pölhöön teokseen kuuluu. Animen kohdalla mielipiteitä jakaneet karhuefektit ovat elokuvassa ehdottomasti tehosteiden parasta antia. Hokkaidon lumisia maisemia napataan mukaan täytekuvilla ja drone-otoksilla, ja lumi pöllyää näyttävästi, sillä ainakin osa kohtauksista on kuvattu oikeilla lokaatioilla.
© Satoru Noda / Shueisha / Golden Kamuy -elokuvan tuotantokomitea
Kento Yamazaki tuntuu välillä liiankin lapsenkasvoiselta Sugimoton roolissa mutta suoriutuu näyttelijätyöstään muuten hyvin. Myös fyysiset osuudet onnistuvat häneltä. Koska sarjassa hölmöillään ja ilmeillään paljon, on ilahduttavaa nähdä, miten näyttelijät heittäytyvät tähän mukaan. Asirpaa näyttelevä Anna Yamada on elokuvassa monesti vähän etäisen ja turhan eteerisen tuntuinen, vaikka hänenkin kasvonsa vääntyvät viimein ruttuun misoa syödessä. Japanilaisessa julkisessa keskustelussa ei ole juuri kuulunut soraääniä näyttelijöiden taustasta, mutta ratkaisu käyttää enemmän ainunäyttelijöitä olisi voinut tehdä elokuvasta hieman luonnollisemman oloisen. Elokuvan teossa on ollut mukana esimerkiksi ainutaustaisia käsityöläisiä ja useita ainukulttuurin asiantuntijoita, mutta jos itse kuvauksilla ei ole ainuja, muuttaahan se tekemisen henkeä.
© Satoru Noda / Shueisha / Golden Kamuy -elokuvan tuotantokomitea
Elokuvan kertojana toimii möreä-ääninen Kenjirou Tsuda, joka on tuttu Golden Kamuyn animeversion Ogatan äänenä mutta tehnyt monia muitakin loistavia ja muistettavia rooleja, kuten pääroolin The Way of the Househusbandin näytellyssä versiossa. Hän on myös dubannut monia länsimaisia elokuvia ja antanut Japanissa äänensä esimerkiksi Star Warsin Kylo Renille. Elokuvassa Tsuda-kenin kertojaääntä käytetään vain niin harvoin, että roolisuoritus menee pitkälti hukkaan.
Elokuvan huippukohdaksi venytetään Sugimoton pako Otarusta luutnantti Tsurumin (Hiroshi Tamaki) kynsistä, mikä kulminoituu hevosilla käytävään ajojahtiin. Animessa tämä oli yksi toimintakohtaus muiden joukossa, mutta johonkin elokuva on pitänyt lopettaa. Toiminta on toki näyttävää ja viihdyttävää, mutta vain jos katsoja on jaksanut pysyä tähän asti mukana, sillä elokuvan puolivälin tahti on hyvin rauhallinen. Ainukulttuuriin tutustuminen ja vierailu kotanissa, ainukylässä, on otettu kokonaisuudessaan mukaan, samoin Asirpan metsästys- ja ruoanlaittokohtaukset. Vaikka ne ovat kulttuurisesti mielenkiintoisia, elokuvan tahtia tällainen ratkaisu jarruttaa ihan eri tavalla kun jakso jaksolta ilmestyvää sarjaa.
© Satoru Noda / Shueisha / Golden Kamuy -elokuvan tuotantokomitea
Anime- ja mangasovituksia on mielekästä tarkastella myös niiden historiallisessa jatkumossa. Siinä rivissä Golden Kamuy -elokuva edustaa kaikesta huolimatta parhainta päätyä. Rurouni Kenshinin onnistunut live action -sovitus vuonna 2012 käynnisti prosessin, jossa animeen perustuvia elokuvia on tehty isommalla budjetilla ja aiempaa huolellisemmin. Elokuvia vaivaa silti samat toistuvat ongelmat: luonnottomat maneerit, cosplaymainen puvustus ja liikaa alkuperäisteokseen nojaava rytmitys. Golden Kamuy toimiikin ehdottomasti paremmin, jos sitä ajattelee elokuvan sijaan pitkänä pilottijaksona. Mitään enempää se ei ole, sillä jo lopun paljastukset tulevan kauden hahmogalleriasta kielivät, että tämä on ennen kaikkea uuden televisiosarjan mainos.
